Kirjoitin alla olevan jutun Savon sanomiin keväällä 1996. Vaikka karsinkin silloin vanhentuneita tietoja, ei juttu tietenkään enää ole ajan tasalla. Ajantasaisempaa informaatiota on Estellen internet-sivuilla http://www.estelle.fi. Katso myös juttu Välimeren purjehduksesta.

Estelle purjehtii jo!

10 vuotta varusteltu kehitysmaakauppapurjelaiva Estelle on valmistunut koeajovaiheeseen, ja sen merkitseminen kauppa-alusrekisteriin on enää viimeisiä katsastuksia vailla. Estellen omistajaksi on vielä mahdollisuus päästä ensi torstaihin jatkuvassa osakeannissa.

Alus koko komeudessaan – paitsi vasta kuusi kymmenestä purjeesta on valmiina

Kehitysmaiden asemasta huolestuneiden maailmanparantajien yhdistys Uusi Tuuli ry päätti rakentaa laivan käymään reilua kauppaa, joka hyödyttää myös kehitysmaiden asukkaita ruohonjuuritasolla. Laivan omistajaksi perustettiin osakeyhtiö Eestaas oy, Estelle -niminen laiva ostettiin loppuvuodesta 1985 melkoisen mediakohun säestämänä ja sitä on kunnostettu pääosin talkootyönä Turussa. Rahoitus on järjestynyt yhtiön osakkeiden myynnillä, perustetun polkupyöräkirpputorin tuloilla, avustuksilla ja kerjäämisellä. Tavaraa on saatu paljon lahjoituksina.

Minulla oli ilo osallistua Estellen helatorstaina startanneelle koulutuspurjehdukselle, jolla harjoitettiin miehistöä tulevan kesän vierailukiertuetta varten. Kaikkiaan 17 lähtijää oli paikalla, puolen tusinaa joukosta oli kunnostautunut Estellen laittamisessa jo 80-luvulla, mutta olipa läsnä jokunen, joka ei ikinä ollut astunut edes purjeveneeseen purjelaivasta puhumattakaan. Miehistö oli Estellen porukaksi harvinaisen kotimainen, joukosta löytyi vain yksi jonka suomen kielen taito rajoittui osapuilleen lauseeseen: "Olen kasvissyöjä".

Alkutoimia

Matka aloitettiin palaverilla, jossa jaettiin hytit ja suunniteltiin tulevaa ohjelmaa. Kaikille löytyi pehmustettu makuusija, joskaan ei yksityismajoitusta, liekö kukaan sopuisasta joukostamme sitä kaivannutkaan. Merelle ei suunnattu päätä pahkaa, vaan ensin kasattiin paikoilleen irtonainen roina, jota jatkuvasti rakenteilla olevassa aluksessa olikin runsain mitoin. Seurasi turvallisuuskoulutusta, tulen sammutusta, uloskäyntien opiskelua ja jopa pelastautumispukuun pukeutumista.

Jätehuoltoa

Estellen joukko on paitsi kehitysmaiden ystävä, luonnollisesti myös ympäristötietoinen, minkä merkkinä aluksessa on kompostoiva ihmekäymälä, 'Naturum'. Ensimmäisessä kokouksessa ilmoittauduin laitteen vapaaehtoiseksi hoitajaksi, ja pika-Mika-koulutuksen ja muutaman onnettoman vahingon jälkeen sainkin sen lopulta kätkemään ison joukkomme jätökset hajuttomaan seokseen. Varsinainen kompostoituminen tietysti kestää vielä monen pikkupurjehduksen ajan. Viime kesänä laivan peräkannella seisoi lujasti köytettynä perinteellinen suomalainen puucee, mutta sellainen järjestely ei liene valtamerikelpoinen.

Saunomista

Estelle on suomalainen laiva, joten tietenkin siihen rakennusvaiheessa ensimmäisenä valmistui sauna, jonka kiuaskin on oman telakan valmistama. Kolmelle hengelle sauna on passeli, mutta onpa sinne ahdettu kahdeksankin saunojaa. Torstain matka kesti pitkään ja saunominen alkoi haaleassa lämmössä ja kesti yli puolen yön. Niinpä perjantaina sytytin tulet kiukaaseen jo kuuden aikoihin, mutta kun ankkuripaikalle pääsy lykkääntyi siitä vielä kolme tuntia tuulen väsähdettyä, ja tulta pidettiin koko ajan, näytti lämpömittari lopulta kunnioitettavaa lukemaa 150 astetta! Urhea miehistö ja naisisto saunoi, ja hyvähän oli käydä jäähyllä ulkoilmassa ja meressä, kun molempien lämpötila oli vain aste. Konemestari ja purjelaivaromantikko Jyrki sammutti yöksi sähkögeneraattorin, jolloin laivan lämmitysjärjestelmäkin pysähtyi. Aamulla kuultujen kommenttien mukaan yö oli viileä.

Laivan tekniset tiedot

Estelle on rakennettu purjetroolariksi Saksassa 1922, myöhemmin takila on poistettu ja alusta on pidennetty 1957. Sen kokonaispituus on 53 m, vesilinjan pituus 38,5. Suurin paino lasteineen 560 t, lastitilaa 317 m3, n. 220 t. Kolmimastoinen takila kantaa 10 purjetta, yhteensä 663 m². Pääkone on 180 kW Alpha diesel, joka pyörittää 3-lapaista säätöpotkuria.

Merellä

Torstaina läksimme siis matkaan tihkusateessa illan suussa, sääennuste oli luvannut mukavaa luoteistuulta, todellisuudessa puhalteli vaimea lounainen, ja ajelimme koneella ankkuripaikalle Kramppiin Airiston selän eteläosaan. Perjantaina nostimme jo purjeetkin, mutta tuuli oli valitettavan hiljainen, kuten oheisesta laivan kuvastakin näkyy. Ankkurin molskautimme Gullkronan selällä Salpausselän vedenalaiseen hiekkaan.

Lauantaiaamuna tuuli puhalteli kivasti, merelle oli annettu tuulivaroitus, mutta se oli kyllä liioittelua. Laivassa riitti monenlaista huoltoa, mm. puolalaisen purjeneulomon laiminlyöntien korjaamista. Ankkurin nosto lykkääntyi keskipäivään, ja silloin tuuli oli jo ehtinyt hiljetä. Jonkin ajan kuluttua se lopahti täysin, joten laskimme purjeet ja käytimme tilaisuutta katsastajan vaatimiin ohjailukokeisiin moottorilla ajaen. Loppuillasta palattiin koneella ankkuripaikalle Kramppiin jossa yövyimme jo torstainakin. Sauna lämpeni tietysti, ja soittotaitoiset musisoivat messissä pikkutunneille saakka.

Vasemmalla: Koulutuskokouksen innokkaita osanottajia messissä tärkeine papereineen

Oikealla: Minä – tumma läntti – ahkeroin huoltamassa äärimmäistä keulapurjetta

Viimeinkin tuulta

Sunnuntaiaamu valkeni sitten kirkkaana ja viileänä, ja iloksemme tuulikin puhalteli kohtuullisella voimalla idän-koillisen suunnalta. Ankkuri nousi tavalliseen tapaan verkkaisesti ja sittenpä jo Estelle ohjattiinkin laivaväylälle purjeita nostellen, moottori sammutettiin ja näytettiin mallia sekä Siljan että Vikingin lautalle.

Sankarillinen purjehtijapoppoo lähti päättäväisesti luovimaan kohti Turkua aluksella, jota kukaan läsnäolevista ei oikein osannut käsitellä. Suuresti riemuitsimme saatuamme laivan kääntymään tuulen kautta, vaikka työlästä se oli ja vaati miehistön yhteistyötä sekä keulassa että perässä. Vielä pari käännöstä ja totesimme, että onnistuuhan luoviminen kun sen osaa, eikä laiva edes ajelehdi taaksepäin käännöksen aikana.

Satamaan

Vinssi- ja taljavarustusta kun kehitetään, alus on aivan kohtuullisesti käsiteltävissä, mutta tällä matkalla sillä operoitiin suuresti raa'alla joukkovoimalla; toisinaan samassa köydessä riuhtoi puolikin tusinaa gorillaa ja amatsonia. Purjeveneeseen verrattuna Estelle sortuu kymmenkertaisesti, mutta purjelaivaksi aivan kohtullisesti.

Koepurjehdus osoitti, että laiva tulee täyttämään tehtävänsä. Satamaan saavuimme siis juhlatunnelmissa. Kippari Mika sovitteli taitavasti aluksen oikeaan rakoseen huolimatta vaikeasta tuulesta ja keittiöhengetär Hillevi huipensi juhlan puolukkapiirakalla. Arkeen palasin vasta maanantaina töihin mennessäni, kun bussin ikkunasta näin Kallaveden olevan yhä jäässä kahta puolta Päivärannan siltoja.

Kesäkiertue

Kesällä 1996 Estelle tekee laajan kiertueen Suomen rannikolla sekä Ahvenanmaalla. Kesäkuun 9. päivänä starttaamme Kemiin, heinäkuun lopulla laiva on toisessa ääripisteessä Kotkassa, mistä se Helsingin kautta palaa kotisatamaansa. Matkalla mainostetaan reilua kauppaa, kestävää kehitystä, polkupyöräilyä ja sen semmoista. Kiertueen joillekin osamatkoille on vielä mahdollista ilmoittautua, erityisesti henkilöt joilla on jonkinlaisia merenkulun ammattilaisen pätevyyksiä, ovat haluttuja.

Jokainen laivanvarustajaksi!

Kallavedelle Estelle ei valitettavasti ole tulossa, sen mastokorkeus ylittää harmittavasti syväväylän tarjoaman tilan, vaikka alus lastattaisiin täyteen. Mutta laivan omistajaksi itse kullakin on mahdollisuus päästä. Estellen osakepääoma on n. neljännestä vaille miljoona. Osakkaina on yksityisten ihmisten lisäksi Uusi tuuli ry, Estellen kummi ja laivanrakenuksen alulle panija, joka omistaa äänivaltaisimmat a-osakkeet, kehitysmaakauppoja, Emmaus-ryhmiä, rauhanjärjestöjä, oppilaskuntia sekä paljon muita. Mukaan pääsee tulevissa osakeanneissa monta lisää.

Vesa Pölkki

Sivun yläreunaan