Kielet ovat kivoja, matkailu avartaa!
Unkaria olen harrastanut vuodesta 1990, jolloin kävin koululaisryhmän kanssa Siilinjärven ystävyyskaupungissa Hajdúböszörményissä. Kolme vuotta myöhemmin osallistuin ensimmäisen kerran Esztergomin kitarafestivaaleille, ja ennen sinne lähtöäni opiskelin kovasti unkarin kieltä, kirjoista, kaseteista ja tietenkin tietokoneavusteisesti. Tietokoneelle olen kirjoittanut unkarin sanakirjan, joka sisältää yli 3000 sanaa. Olen kääntänyt unkariksi Jukka Kuoppamäen laulun Sininen ja valkoinen. Olen kuulunut jo vuosia Suomi-Unkari Seuran Siilinjärven osastoon ja monta vuotta olen ollut sen puheenjohtajakin. Tästä enemmän vasemmalla linkin "Suomi – Unkari Seura" alla. Autolla Unkariin, matkakertomus.
Kaksi unkariksi kirjoittamaani matkakertomusta:
Juttu Mosambikin matkasta ja
Tarina Uralin matkasta.
Koulun tavallisten kielten ja unkarin ohella olen opiskellut lukemaan esperantoa,
paljolti "hovisanoittajani" Anja Karkiaisen vaikutuksesta, kun olen säveltänyt
hänen esperantonkielisiä runojaan. On hauskaa opetella aina sen maan kieltä,
minne on matkustamassa. Näin olen tullut opiskelleeksi myös venäjää,
portugalia, italiaa ja tshekkiä.
Portugali tuli ajankohtaiseksi 1997, kun eräs tuttavani työskenteli Mosambikissa
kuulovammaisprojektissa, Kepan palveluksessa. Käytin tilaisuutta hyväkseni
pistäytyäkseni Afrikassa, ja hyvä reissu se olikin. Mosambik oli varsinainen
seikkailu sellaiselle, jolla ei ollut siellä opasta, mutta Zimbabve, jonka kautta
matkustin, oli järjestäytynyt yhteiskunta, jossa palvelut pelasivat kohtuullisesti
puhelinyhteyksiä lukuun ottamatta ja kansa osasi englantia. Jos olet
matkustamassa Harareen, tarkista onko keskustan ulkopuolella vielä olemassa
paratiisillinen ja ystävällinen Backpacker's and Overlander's Lodge...
Löysin sen itse Lonely Planetin mainiosta kirjasta Zimbabve - Namibia - Botswana,
nykyään internet on tietenkin tällaisten tietojen hakupaikka.
Venäjää olen sitäkin opiskellut tarpeesta, syksyllä -95 läksimme evakkoon Pietariin,
kun Pohjoismaiden neuvosto valtasi Kuopion musiikkikeskuksen. Opiskelin tarmokkaasti
venäjää ennen lähtöä, mutta vasta bussimatkalla kuuntelin korvalappustereoistani
viimeiset kappaleet kirjasta 'Raz dva tri'. Ihmeellisen hyvin
kuitenkin pystyin ostelemaan kaupoissa ja jotain pientä ymmärsinkin. Syyskuussa
-96 järjestin Uralin kitaratriolle konserttikiertueen Savoon ja
sitäkin valmistelin kielen opinnoilla. Syksyllä -97 treenasin taas venäjää,
sillä uralilaiset ystäväni olivat kutsuneet minut Tsheljabinskiin
kitarafestivaaleille. Kielitaitoa todella tarvitsinkin jo Moskovassa
opetellessani liikkumaan kaupungilla, ja Uralilla jouduin jopa opettamaan
venäjäksi, kun kahdella mestarikurssillani tulkit pettivät!